Pölyntorjunta osana tehokasta rakentamista

Nyt kun olen seurannut kiivasta keskustelua AVI:n tulkinnoista uuden valtioneuvoston asetuksen Vna 1267/2019 suhteen, en voi olla avaamatta omaa näkökulmaa asiaan. Tämä ei ole mikään virallinen kannanotto, vaan edustaa sitä käsitystä, minkä eri tahoilta olen tähän mennessä asiasta itselleni saanut. Käsittelen myös olosuhdehallinnan merkitystä työmailla, joten jos itse pölyntorjunta ei jaksa yksittäisenä aiheena kiinnostaa, lue edes kirjoituksesta loppu – voit saada uusia näkökulmia kustannuskysymyksiin. Mukavia lukuhetkiä!

Tämänhetkinen tilanne

Aluehallintovirasto AVI ei ole päässyt vielä yhteisymmärrykseen kvartsipölyä koskevan lain tulkintaohjeistuksen sisällöstä. Haasteena tuntuu olevan, että faktat eivät ole olleet keskiössä, vaan valtataistelu ja eri lobbareiden pyrkimykset asian suhteen ovat nousseet turhankin merkityksellisiksi. Tällä hetkellä ymmärtääkseni vielä kuullaan alan asiantuntijoita ja sitten vasta AVI laatii virallisen valtakunnallisen ohjeistuksen, mikä on hyvä. Tällä hetkellä kuitenkin AVI:n eri piirit tulkkaavat ohjeistusta (Vna) hyvinkin eri lailla, ja tämä on aiheuttanut paljon ristiriitoja rakennustoimialalla. Asetusta tulisi noudattaa, mutta kriteeristö vielä puuttuu.

Muutama fakta

1. Vuoden 2020 alusta astui voimaan asetus, jonka mukaan mm. kvartsipöly on virallisesti luokiteltu syöpävaaralliseksi, ja siksi työntekijää ei sille saa altistaa. Tämä aiheuttaa selkeitä, todennettavia toimenpiteitä työnantajalle työntekijän suojaamiseksi. Myös altistuvat työntekijät tulee ilmoittaa ASA-rekisteriin (syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteri). Vuotta 2020 koskevat ASA-ilmoitukset tehdään 1.1.2021 alkaen ”takautuvasti”. ASA-rekisteriä ylläpitää Työterveyslaitos.
2. Kvartsipöly on alveolijakeista, keuhkorakkuloihin juuttuvaa, ja sen partikkelikoko on suurin piirtein sama kuin asbestikuidulla. Tämän kokoista hiukkasta ihmisen silmä ei pysty erottamaan.
3. Niin asbestikuidun kuin kvartsin kokoisen partikkelin ensimmäinen suodatusluokka, jolla se saadaan poistettua ilmasta on HEPA H13; kaikki tämän alle olevat suodatusluokat läpäisevät kvartsikidehiukkaset. Kun puhutaan nyt työmaalla tapahtuvasta ilmanpuhdistamisesta ja syöpävaarallisilta aineilta suojautumisesta, puhutaan siis työskentelytilassa olevasta ilmasta, osaston sisältä ulos johdettavasta ilmasta sekä imurin tai alipaineistajan prosessi-ilmasta. Yhtä kaikki, ei ole muuta menetelmää saada kyseisiä pölypartikkeleita haltuun kuin tehokas suodatus.
4. Henkilökohtaiseen suojaamiseen liittyvässä keskustelussa mielipiteet jakautuvat myös P2- ja P3-suodatusluokan välillä hengityssuojaimista puhuttaessa. Ainoastaan P3-luokka suodattaa alveolijakeisen kvartsipölyn, ei P2. P3-suodatustason omaavaa hengityssuojainta ei suositella kuitenkaan käytettäväksi koko työpäivää (jos kyseessä ei ole moottoroitu maski). Valtioneuvoston päätöksessä 1407/1993 määritetään, että hengityksensuojaimen valinnassa on huomioitava työntekijän terveydentila ja kyky hengittää maskin läpi. Pitkäkestoisessa suojaimen käytössä keuhkot voivat alkaa kerätä nestettä, mikä ei tietenkään ole hyvä asia. Tästä syystä suojaustoimenpiteet kannattaa järjestää pääsääntöisesti muilla menetelmillä. Kaikkein pölyävimmissä työvaiheissa kuitenkin suositellaan aina käytettäväksi henkilökohtaista suojausta, vaikka tekniset laitteet asianmukaisin suodattimin olisivatkin käytössä.

Suodatusluokkien kirjaamisesta tulkintaohjeeseen nyt kiistellään, mutta lähtökohta uuden asetuksen tekemiseksi on ollut käsittääkseni täysin selkeä: suojellaan kvartsipölyn ja muiden syöpävaarallisten aineiden kanssa tekemisissä olevia ihmisiä. Jos kvartsipölyltä halutaan suojautua, ainut mahdollinen suodatusluokka koneissa on siis HEPA H13 ja hengityssuojaimissa P3, on sitä kirjoitettu ohjeistukseen tai ei. Nyt asiaa yritetään kiertää ohjaamalla keskustelua aivan epäoleellisiin asioihin, kuten imureiden suodatusluokitukseen tms. Tällöin asiat saadaan näyttämään todella monimutkaisilta. Itse asiasisältö ei kuitenkaan muutu, vaikka kuinka veivaa. Suojaaminen on todennettava, ja helpoin sekä yksinkertaisin tapa todentaa se on käyttää riittävää suodatusta.

Lisäksi keskustelusta on nyt unohtunut, tai tarkoituksella unohdettu, muut suodattimin varustetut laitteet, jotka pienentävät työskentelytilan pölykuormaa. Imureiden tai muiden laitteiden luokituksella ei käytännössä ole suurta merkitystä tähän asiaan. Kokonaispölykertymään liittyvä luokitustapa ei ole enää relevantti, kuten imuriluokituksissa ennen on ollut. Tärkeämpää on, mitä ja minkäkokoista partikkelia suodatin suodattaa. Kun toimiva tekniikka (myös luokittelemattomat imurit ja alipaineistajat) sekä niihin liitettävät riittävän suodatuskyvyn omaavat suodattimet ovat olemassa, kyse on vain niiden käytöstä ja vallitsevasta asenteesta asetuksen tahtotilaan peilaten. Tällä hetkellä selkokielisistä ohjeista hyötyisivät ihan kaikki, liiketoiminnallista merkitystä unohtamatta. Jos kaikki tarjouksissaan huomioisivat asiat samalla lailla, kilpailusta tulisi paljon reilumpaa.

Lyhyt oppimäärä pölyntorjunnan kalustosta vs. nyt voimaan astunut asetus

1. Imurien luokituksesta puhuttaessa on aivan yhdentekevää, onko imuria luokiteltu jonkun luokan mukaan, koska jos siinä ei ole vähintään HEPA H13 -luokan suodatusta, se ei pysäytä kvartsipölyhiukkasta. Asetuksessa puhutaan kohdepölynpoiston merkityksestä ja sitä suositellaan, mutta ilman HEPA-suodatusta imuri itse asiassa levittää ilmavirrallaan pinnoilla olevat kvartsikuidut takaisin ilmaan hengityskorkeudelle ja altistuma vain suurenee.
2. M-luokan imurien kirjaaminen syöpävaarallisille aineille soveltuvaksi viimeisimmässä AVI:n ohjeessa (joka ei ole virallinen valtakunnallinen ohjekannanotto) on kyllä hieman mennyt metsään. M-luokka kun ei ota millään tavoin kantaa alveolijakeisen pölyn määrään. Kun imuriluokka M alun perin Keski-Euroopassa, se otti kantaa vain betonipölyn kokonaisprosenttisuodatustehoon huomioimatta eri partikkelikokoja tai eri partikkelien vaarallisuutta. Eli M-luokituksen määrittelyn aikaan ei ole ollut vielä puhetta edes kvartsipölyn vaarallisuudesta (kyseinen partikkelikoko) tai sen olemassaolosta. M-luokassa puhutaan vain betonipölystä huomioimatta erikseen alveolijakeista tai muuten vaarallista hiukkassisältöä.
3. Mikäli M-luokiteltu imuri olisi hyväksytty kvartsipölylle, joka nyt siis on luokiteltu syöpävaaralliseksi aineeksi kuten asbestikin (lähes samanlainen kuiturakenne ja koko), tulisi olla mahdollista, että M-luokiteltua imuria voisi käyttää myös asbestikäytössä AVI:n hyväksymänä. Tämä ei ole kuitenkaan sallittua, koska asbestityössä tulee olla HEPA H13 -suodatus vaarallisen asbestikuidun kiinniottamiseksi. Yksinkertaistaen, onko siis rakennustyötä tekevä henkilö vähempiarvoinen terveysmerkityksessä kuin asbestipurkaja? Tällöinhän ohjeistuksessa ei ole mitään järkeä.
4. Mikään imuriluokitusjärjestelmä ei koske alipaineistajia tai ilmanpuhdistimia. Kyseinen pölyluokitus on vain imureille, eli kaikki alipaineistajat ja ilmanpuhdistimet jäisivät kokonaan ohjeistuksen ulkopuolelle. Tässäkään ei ole mitään järkeä. Käytännössä pöly voitaisiin tällöin puhaltaa vaikka sukkahoususuodattimin tai täysin suodattamatta takaisin työtilaan tai sen ulkopuolelle, jolloin se voisi koitua työtilan ulkopuolella oleskelevien tai työskentelevien terveyshaitaksi. Tällöinhän asiassa olisi iso ristiriita Vna 250/2009:n kanssa.
5. Vaikka pölyä tuottavassa käsityökoneessa olisi kohdepoistoimuri kiinni, ja vaikka imurissa olisi HEPA H13 -suodatus, aina pölyä ohivirtaa ilmatilaan ja huoneilmaan syntyhetkessä, eli imuri ei milloinkaan kaappaa kaikkea syöpävaarallista pölyä suodattimeensa. Kevyet, ihmisen terveydelle kaikkein vaarallisimmat pölypartikkelit jäävät tällöin leijumaan ilmaan ja ovat taas ihmisen hengitysvyöhykkeellä aiheuttamassa vaaraa. Imuri ja ilmanpuhdistin tai alipaineistaja ovat siis toisiaan täydentäviä, eivät poissulkevia, menetelmiä. Tästä syystä, mikäli kvartsipöly halutaan pois, tulee tilassa olla laitteita, jotka suodattavat syöpävaaralliset kuidut myös ilmasta pois. Kohdepölynpoisto ottaa tästä pölystä valtaosan, muttei kaikkea. Samalla kun tätä keskustelua käydään, kannattaisi hieman laajentaa näkökulmaa. Ilmanpuhdistimilla on äärettömän suuri merkitys uudisrakentamisessa rakennuksen kuivumiseen. Jos ilmaa ei liikuteta, eivät betonipintojen huokoset pysy pölyltä puhtaana vaan pöly tukkii ne ja kuivuminen hidastuu merkittävästi.

Keinot, joihin työmaat itse voivat vaikuttaa ja jotka suojaavat myös työntekijää, ovat huolellinen suunnittelu ja oikeat olosuhdehallinnan ratkaisut. Pölyntorjunta koetaan nyt ihmeellisesti täysin irrallisena asiana rakentamisen prosesseissa, mitä se ei kuitenkaan ole. Myös kustannuksista puhuttaessa se käsitetään ainoastaan kuluja nostavana toimenpiteenä, mutta olen itse hieman toista mieltä. Jos oikeasti olosuhteiden hallinta mietittäisiin kokonaisuutena, jossa huomioidaan lämmitys, kuivaus ja pölyntorjunta kaikki kerralla, kokonaiskulu pysyisi taatusti pienempänä kuin vanhoin menetelmin eli asioita erikseen säätäen. Esimerkiksi kalustomielessä kalustokulu ei mene niin, että ”tässä on lämmityslaitteet, tässä kuivauslaitteet ja tässä on pölyntorjunnan laitteet”, vaan kun olosuhteesta huolehditaan kokonaisuutena, ei tarvita niin paljon lämmittimiä, kuivaimia tai pölyntorjuntakalustoa, ts. rakennuskonekulu pienenee.

Perustelut tälle näkökulmalle: Monta kertaa, kun näitä osa-alueita käsitellään täysin irrallisina, esimerkiksi kun aletaan kuivaamaan, ei ymmärretä, että lämmittimiä voi tällöin monesti vähentää. Monesti lämpöä on liikaa, mikä ei yhtään hyödytä kuivumista, tai sitten lämpöä on liian vähän, niin ettei kuivuminen yksinkertaisesti ole edes mahdollista. Tällöin kuivaimet ovat lähes turhia, kuivaamisen teho tippuu rajusti. Myöskään jos asianmukaisesta pölyntorjunnasta ei huolehdita, kuivattava ilma ei liiku tilassa, huokoset rakenteissa tukkeutuvat pölystä ja rakenteet eivät kuivu. Lämmityksen ja kuivauksen osuus pitenee huomattavasti suunnitellusta. Taas kalustoa on täysin turhaan vuokralla, kun kokonaisuus ei toimi. Jos pölyntorjunnasta ei huolehdita asianmukaisesti, loppusiivous tai jälkikorjaukset taatusti maksavat myös normaalia enemmin.

Helpompaa ja halvempaa olisi, jos hieman suunniteltaisiin, kalustokulu pysyisi maltillisena ja työntekijä saataisiin suojattua. Taatusti kun työmaalla on puhdasta, työviihtyvyys ja tehokkuuskin kasvaisivat. Kaikki tämä huomioiden, minusta on hieman huvittavaa kokonaisuutta ajatellen, kun nyt käydään kiivasta keskustelua HEPA H13 -luokan suodattimesta. Jo nyt ne ovat melko halpoja, niiden kesto on todella pitkä ja kun kysyntä kasvaa, hinnat laskevat entisestään.

Keinot on, laitteet on, faktat tiedetään. Se, että markkinatalouden puristuksessa aletaan viranomaisten puolelta vetää erilaisia linjauksia, varsinkin kun uuden asetuksen juurisyy on kaikille täysin selvää, on minusta ikävää. Nyt riidellään henkilöturvallisuuden ja syöpäriskin minimointiin liittyvistä toimenpiteistä. Kaverista pitää pitää huolta, on kyseessä sitten korona tai helpommin hallittavissa oleva työturvallisuus.