Vuosi alkaa olla taputeltu ja joulu kolkuttaa ovella. Joulu itsessään on minulle perheeseen keskittyvä rauhoittumisen juhla, jolloin on hyvä puhaltaa hetki ja keskittyä kaikkeen muuhun kuin työhön.
Bileet telakalla tosin jatkuvat
Maailman suurin risteilijä, Icon of the Seas laskettiin onnistuneesti vesille, ja varusteluvaihe lähtee kunnolla käyntiin. Vesillelasku on paitsi oma seremonia telakan sisällä, myös merkittävä steppi kohti laivan valmistumista. Lohkot on nostettu, laivan pohja maalattu. Alihankkijat ja kokonaistoimittajat ottavat alueet haltuunsa rungolta.
Aikataulu on tiukka, ennennäkemättömän tiukka. Alkusyksystä Iconin tulee olla valmis ja telakalla kaikki toimijat tietävät, mitä tämän saavuttamiseksi vaaditaan. Pitkää päivää, viikonloppuja töissä ja hammasta purren. Mutta ei siinä auta, tavoitteeseen on päästävä ja jälleen Tuntematonta sotilasta ja kapteeni Kaarnaa lainaten: ”Mennääs pojat tuon mokoman suon yli, että heilahtaa”. Joku nokkela tosin voisi todeta, että tuon lauseen jälkeen lähes välittömästi Kaarna menettikin henkensä. Ehkä me emme huomioi tuota nyt tässä. 😀
Sitten se turvallisuus
Kun aloitin telinehommat 2006 armeijan jälkeen, turvallisuuskulttuuri oli hyvin erilainen. Jopa olematon. Siksi tullessani telakalle vuoden 2011 lopulla olin hämmästynyt, miten tarkkana näissä asioissa oltiin. Vaati jopa hieman harjoittelua opetella pitämään suojalaseja, eivätkä edes valjaiden koukut heti automaattisesti menneet kiinni.
Nyt on toisin. Jokainen Ramin alihankkijana työskentelevä asentaja on ennen ensimmäistä kiilan kiinni lyöntiä opetettu ja perehdytetty turvallisuusasioihin. Tänä päivänä meillä on Falcony-sovellus, johon ilmoittaa turvallisuuteen liittyvät havainnot ja huolet. Me täällä telakalla ollaankin aika nohevia kavereita Falconyn käytössä, vaikka itse sanonkin. Tosin me yhä puhutaan ”Incyn” tekemisestä, mutta ehkä ensi vuonna uusi nimi on jo muistissa.
Riskien ja vaarojen arvioinnit (RVA) ovat päivittäinen osa työtäni. Oli kyseessä roikko, tankkiteline tai sääsuoja, nuo dokumentit tehdään. Arvioidaan tilanne, otetaan huomioon muuttujat, kuten tuuli, ympäristö sekä muut huomioitavat asiat. Asentajat tietävät itse myös nämä; pari kertaa on nokkamies tullut muistuttamaan, että pitäisikö suunnitelma käydä läpi. Eli oppi menee perille. Toistoa, toistoa ja vielä kerran toistoa.
Joku voisi kysyä, miksi näistä sitten jankutetaan. Miksi se meidän Health & Safety Advisor Juuso soittaa perjantai-iltana kysyäkseen yhdestä pienestä yksityiskohdasta koskien yksittäistä turvallisuushavaintoa satojen muiden joukossa?
Siksi, että jokainen havainto on uusi mahdollisuus oppia jotain. Kehittää uusia tapoja. Käydä keskustelua talon sisäisesti, voitaisiinko jotain parantaa. Olisiko tuonkin sormen vääntymisen voinut välttää? Voiko turvallisuus olla kustannustehokasta?
Siksi safety first
Ja mikä tärkeintä: turvallisuudesta jankutetaan, jotta jokainen meistä pääsee illaksi kotiin lihapatojen ääreen. En sitä kymmenen vuotta sitten ajatellut aina näin. Mutta maailmankuva muuttuu, kun olet nähnyt kaverin loukkaavan itseään turhan takia tai olet lähtenyt tekemään riskiä hommaa, vaikka asia olisi voitu ja pitänyt käydä yhdessä läpi. Ja koska haluat sinne lihapatojen ääreen viettämään joulua ja kuuntelemaan Vesku Loirin tulkintaa.
Siksi safety first. Siksi se Juuso soittaa. Nyt ja myös tulevina vuosina.
Rauhaisaa joulun aikaa #RamiCrew henkilöstölle ja tsemppiä tulevaan vuoteen. Ei se tästä ainakaan telakan tuulissa hiljene. Ääntä kohti.
