Tätä jouluista tekstiä kirjoittaessa jouluaatto oli vain muutaman joulukalenteriluukun päässä, eli joulukuu oli jo varsin pitkällä. Edellisessä virkkeessä käytin korostetusti sanaa ”joulu”, sillä näihin aikoihin elämme vahvasti joulunpunaisen kuplan sisällä; olisi suorastaan naurettava ajatus, mikäli jollakulla ei pyörisi joulu ollenkaan mielessä ja se olisi vain ajanjakso muiden joukossa, ”business as usual”.
Ei ole kuitenkaan lainkaan poikkeuksellista globaalilla tasolla, että on huomattava määrä ihmisiä, joille asia on juuri näin. Eikä tarvitse lähteä kovinkaan kauaksi, kun itsestäänselvyytenä pitämämme joulun yksityiskohdat, kuten esimerkiksi joulupukin asuinpaikka (Korvatunturi vai pohjoisnapa) alkavat muuttua tarinoissa. Rajanaapurissamme joulupukin konsepti on puolestaan muovattu vastaamaan toisenlaisia perinteitä Pakkasukon muodossa, joka puolestaan asustaa Veliki Ustjug -nimisessä kaupungissa. Joulun ajankohtakin saattaa erota siitä, mihin olemme Suomessa tottuneet. Ja vaikka ajankohta itsessään olisikin meille tutun oloinen, saatetaan sitä juhlistaa aaton sijaan vasta joulupäivänä.
Tällä jokseenkin pitkähköllä alustuksella haluan vain ajankohtaisen kulman kautta nostaa esille sen, että saatamme toisinaan unohtaa, että jokin meille itsestään selvä asia on toisille täysin vieras ajatus.
Työyhteisössä tämä voi toisinaan aiheuttaa kitkaa henkilöiden välisessä vuorovaikutuksessa. Pohjimmaisena syynä tälle on oletus. Oletus siitä, että kaikki elävät samassa kuplassa: ”Kyllähän kaikki tietävät tämän asian, sillä minäkin tiedän tämän asian ja olen tästä kuullut puhuttavan miljoona kertaa.” Kun sitten toinen toimiikin oletusten vastaisesti, aiheuttaa se usein valitettavasti negatiivisen reaktion tätä kohtaan: ”Olipa hölmö tyyppi, kun luulee joulupukin asuvan pohjoisnavalla.”
Mitä tällä blogikirjoituksella haluan sitten sanoa? Haluan jokaisen tiedostavan erilaisuuksien olemassaolon ja sitä kautta oppivan ymmärtämään erilaisuutta. Erilaisuus ei ole väärässä olemista. Aina erilaisuutta ei tarvitse – tai voi – hyväksyä, mutta sitä tulisi pystyä kuitenkin ymmärtämään. Tulee esittää kysymys ”Mistä tällainen erilaisuus johtuu?” Ymmärtämisen kautta voidaan luoda keinoja vaikuttaa asioihin. Voidaan puhkaista kupla. Tämä puolestaan voi johtaa erilaisuuksien sulautumiseen samanlaisuuksiksi.
Erilaisuuden ymmärtämisen yhtenä työkaluna Ramirentillä on hyödynnetty DiSC-analyysiä, jolla tuodaan näkyvyyttä työyhteisöprofiileihin. Olen kuluneen syksyn aikana organisoinut kahdelle tiimille hallinnoimissani liiketoimintayksiköissä mainitut analyysit. Niistä saadun palautteen perusteella ne on koettu viihdyttävyyden lisäksi myös antoisiksi.
Toisessa tapauksessa tiimi koostui homogeenisestä joukosta ja vastaavasti toinen koostui heterogeenisestä joukosta; toisessa tiimissä erilaisuutta ei ollut käytännössä lainkaan ja toisessa erilaisuutta oli huomattavasti. Tiiminmuodostamisen optimointia (tai menestyvimmän tiimin reseptiä) on tutkittu laajasti ja vallitsevan näkemyksen mukaan menestyvimmissä tiimeissä hyödynnetään tiimin jäsenten erilaisuuksia. Tarkoittaako tämä sitä, että toinen edellä mainituista tiimeistä ei voisi olla menestyvä erilaisuuden puutteen vuoksi?
Vastaus on ei. Molemmat tiimeistä olivat menestyksekkäitä työssään, ja yhteistyö tiimien sisällä ja niiden välillä sujui mallikkaasti. Homogeenisillä tiimeillä on nimittäin myös omat valttikorttinsa: tiimin jäsenten on helpompi ymmärtää toistensa verbaalista ja sanatonta viestintää ja heillä on enemmän yhteisiä kokemuksia, jotka osaltaan muovaavat heidän henkilökohtaisia kupliaan ja toimintamallejaan yhteneviksi. Yhtäläisyydet voivat jossain määrin estää väärinkäsityksiä, ennakkoluuloja ja jopa nopeuttaa työprosesseja ja tehtävien suorittamista.
Väärinkäsityksistä ja ennakkoluuloista päästäänkin aasinsillalla kätevästi psykologiseen turvallisuuteen, joka puolestaan on joidenkin tutkimusten mukaan yksi merkittävimmistä toimivan tiimin tunnusmerkeistä. Psykologisen turvallisuuden merkitys korostuu heterogeenisissä tiimeissä, sillä toisin kuin homogeenisissä tiimeissä, tiimin jäsenten henkilökohtaiset kuplat eroavat toisistaan enemmän ja tämä voi johtaa kitkaan yhteistyön sujuvuudessa. Jotta tiimi saadaan toimimaan täydellä potentiaalillaan, tulee kaikkien voida uskaltaa raottaa omaa kuplaansa toisille, ilman pelkoa siitä, että putoaa rakoihin.
Kehotankin sinua pohtimaan seuraavan kerran, kun huomaat jonkun tekevän tai sanovan jotain, mikä vaikuttaa itsestäsi erikoiselta tai erilaiselta, että miksi hän niin tekee. Se voi olla avain ymmärrykselle ja samalla tiimin tehokkuudelle.
Puhkaise kupla.
